Helsingin Energia, Helen, rakentaa parhaillaan Suvilahteen aurinkovoimalaitosta, josta tulee toiseksi suurin koko maassa. Suurimman titteli pysyy edelleen kotipaikkakunnallani, Salossa. Suvilahden voimalan kapasiteetti tulee olemaan arviolta 260 megawattituntia, ja sen myötä aurinkosähkön tuotanto kasvaa Suomessa noin kymmenen prosenttia. Se kuvaa hyvin, kuinka lapsen kengissä ala vielä on.
Oulun Energian hiljattain päättyneessä pilottiprojektissa selvisi mielenkiintoinen seikka. Pilotissa haluttiin verrata aurinkoenergian käyttömahdollisuuksia Pohjois-Saksaan, missä hyödynnetään aurinkosähköä laajasti. Tulokset osoittivat, että Oulun korkeudella aurinkosähköä pystyy tuottamaan tismalleen saman verran kuin Pohjois-Saksassa.
Salossa toimivan Astrum-keskuksen vuotuinen sähköntuotto on noin 300 MWh, ja se jauhaa sähköä ympäri vuoden. Tehokkaimmillaan voimala on valoisaan aikaan, maaliskuulta lokakuulle. Näihin päiviin asti aurinkoenergian ogelmana Suomessa onkin ollut juuri tuo neljä kuukautta kestävä pimeä kausi, jolloin tehot putoavat. Mutta tammikuussa Yle uutisoi, että energia voidaan varastoida olemassa olevaan maakaasuinfraan. Heti perään Tiede-lehti otsikoi juttunsa: “Aurinkosähkön varastoinnin ongelmat ohi”. Jutussa kerrotaan menetelmästä, jossa sähkö saa bakteerit hiilidioksiidin avulla tuottamaan metaania huippukorkealla hyötysuhteella.
Saksalla kävi ajoituksen suhteen hyvä tuuri. Saksahan nimittäin sulki heti Fukushiman onnettomuuden jälkeen kahdeksan ydinvoimalaa ja loput yhdeksän on tarkoitus ajaa alas vajaan kymmenen vuoden kuluessa. Varmaan Saksa joutuu silti vielä muutaman vuoden polttamaan ruskohiiltä, mutta nyt heillä on ratkaisun avaimet käsissään.
Entäpä sitten Suomi? Arevan surullisen kuuluisa Olkiluoto kolmonen on vielä “vaiheessa”. Sen alkuperäinen hinta-arvio oli 2,5 miljardia ja sen oli tarkoitus valmistua jo 2009. Voimalan tämänhetkinen hinta-arvio on 8,5 miljardia, ja sen odotetaan valmistuvan käyttökuntoon vuoteen 2020 mennessä.
Viime vuonna eduskunta myönsi periaateluvan Fennovoiman uudelle ydinvoimalalle. Sen toimittaja on venäläinen Rosatom, ja sopimuksen alustavaksi hinnaksi on arvioitu 7,7 miljardia. Pitää kuitenkin muistaa, että esim. Rosatomin hankkeessa Sosnovyi Boriin on ollut lukuisia ongelmia. Vuonna 2010 rakennustyöt keskeytyivät puoleksi vuodeksi, koska työmaalla rikottiin paloturvallisuusmääräyksiä. Lisäksi ydinvoimalan betonirakenteet romahtivat 2011, ja Rosatom jatkoi voimalan töitä raunioiden päällä. Mikäli sama rakennustyyli jatkuu myös Pyhäjoella, niin on helppo ennustaa, että voimalan lopulliset kustannukset menevät 10 miljardin paremmalle puolelle.
Jos siis arvioimme näiden kahden suomalaisen ydinvoimalahankkeen hintaa, niin näyttää siltä, että 20 miljardia menee rikki.
Vilkaistaanpa sitten vertailun vuoksi aurinkovoimaloiden hintoja. Suvilahteen nousevan voimalan on arvioitu maksavan 600 000 euroa. Kahden ydinvoimalan hinnalla Suomeen saataisiin hieman reilut 33 000 vastaavanlaista aurinkovoimalaa. Kapasiteetiltaan se vastaisi noin 10 terawattitunnin vuosituotantoa.
Katsotaan seuraavaksi omavaraisuusastetta. Vuonna 2013 Suomen sähkönkulutus oli 84 TWh, josta tuonnin osuus 16 TWh, pääasiassa Ruotsista. Kun rakenteilla oleva Olkiluoto kolmonen valmistuu, niin sen kapasiteetti tulee olemaan 14 TWh. Entäpä sitten ennusteet? Työ- ja elinkeinoministeriön ennuste sähkönkulutuksesta vuodelle 2020 on 94 TWh ja VTT:n arviossa haarukka on 84-94 TWh:n välillä. Odotettua syvemmän taantuman ja entistä tehokkaamman tuotannon johdosta uskon, että alempi luku tulee olemaan lähempänä totuutta.
Tuossa oli nyt paljon numeroita, mutta olennainen havainto on siis se, että Olkiluoto kolmosen valmistuttua vuonna 2020 tuontisähkön tarve lienee enää 2-4 terawattitunnin luokkaa, joka on vallan hyvin korvattavissa aurinkoenergialla.
Kysymys kuuluukin: mihin tarvitsemme Fennovoiman ydinvoimalaa? Suomella olisi nyt tuhannen taalan paikka perua koko järjetön hanke.
Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös arvoista. Uusiutuva energia mahdollistaa tuottavia investointeja, jotka kohdistuvat tasaisesti eri puolille maata. Siten voisimme ottaa askelen kohti Tanskan mallia, mikä tarkoittaa siirtymistä keskitetystä energiasysteemistä puolihajautettuun. Se loisi myös työpaikkoja tasaisesti ympäri maata. Hyvä kotimainen esimerkki tästä on Vaasan yliopiston Levón-instituutin Energiakylä-projekti, joka tähtää kohti energiaomavaraisuutta Pohjanmaan maakunnissa.
Sen lisäksi, että Olkiluoto kolmonen tulee tuottamaan 14 TWh sähköä, niin samalla se tuottaa myös kymmeniä tonneja uraanioksidia ja fissiotuotteita, esim. plutoniumia sisältävää jätettä. Vuonna 2013 Talouselämän teettämän tutkimuksen mukaan 64 prosenttia suomalaisista vastusti lisäydinvoiman rakentamista ja vain reilu neljännes kannatti sitä. Eli demokratia ei kovin hyvin toteutunut siinä vaiheessa, kun eduskunta antoi periaateluvan Fennovoiman uudelle voimalalle.
Ennen äänestystä tietokirjailija Risto Isomäki lähetti kansanedustajille kirjeen, jossa hän kertoi Rosatomin hankkeesta Intiassa. Se on suorastaan hauskaa luettavaa – ellei asia olisi niin vakava. Kirjeessään Isomäki kirjoittaa muun muassa näin: “Tässä hankkeessa on jo muutenkin olemassa hyvin iso riski siitä, että Fennovoima putoaa jossakin vaiheessa rahattomana veronmaksajien syliin, samalla tavalla kuin Talvivaara.” Fennovoiman kanssa on vain se ero, että summat ovat monin kymmenkertaiset.
Olen ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa, mutta riippumatta siitä tulenko valituksi vai en, lupaan, että asia ei jää tähän. Harkitsen parhaillaan, voisiko asiasta tehdä kansalaisaloitteen. Yhtä ainoaa ydinvoimalaa vastaan sellaista ei voi suunnata, sillä aloitteen pitää olla lakialoite. Niinpä se voisikin olla Saksan malliin lakialoite lisäydinvoiman rakentamisen kieltämiseksi. Fennovoimalta käsittääkseni puuttuu vielä voimalan rakentamislupa, joka saattaa mennä seuraavan hallituksen käsittelyyn.
Toivon, että seuraavasta hallituksesta muodostuu demokratiaa kunnioittava elin, eikä sellainen kuin on edeltäjänsä.
P.S. Tässä vielä Risto Isomäen kirje kokonaisuudessaan. Suosittelen lämpimästi lukemaan.
Juha Ilari Hämäläinen 