Hiekkaa Nordean lattioilla?

Nordean väki kunnostautui viime viikolla puhumalla läpiä päähänsä. Ensin pääekonomisti Aki Kangasharju kritisoi SDP:n esittämiä veronkorotuksia sanomalla, että Suomen kokonaisveroprosentti on jo toiseksi korkein maailmassa heti Pohjois-Korean jälkeen. Totuus on kuitenkin, ettei Pohjois-Koreassa peritä veroja juuri lainkaan.

 

No, samapa tuo, en minäkään veronkorotuksia kannata, mutta pääekonomistin kannattaisi oman uskottavuutensa takia varmistua antamiensa esimerkkien paikkansapitävyydestä. Mitä veroihin tulee, niin itse laajentaisin veropohjaa ulottumaan myös paratiiseihin, samoin kuin rankkaa verosuunnittelua tekeviin suuryhtiöihin, joista moni makasaa vain 0-4% yhteisöveroa.

 

Suomen kohdalla veronkierto tarkoittaa yli 10 miljardin vuosittaista veromenetystä. Mikäli siitä saataisiin edes puolet päivänvaloon, niin valtion ei tarvitsisi tänä vuonna tehdä lisävelkaa lainkaan. Seikka, joka tuntuu pääekonomistilta unohtuneen – vai kuuluuko se saavutettujen etujen piiriin, mistä ei ole soveliasta puhua?

 

Loppuviikolla Nordean analyytikko Sanna Kurronen esitti oman viisautensa, jonka mukaan suomalaista hyvinvointivaltiota eivät aja alas puolueet, markkinavoimat tai muu ulkoinen taho, vaan suomalaiset itse, koska eivät suoriudu opinnoistaan nopeammin eivätkä halua eläköityä myöhemmin. Rappiollisena Sanna pitää myös “muodikasta downshiftaamista” ja sapattivapaita.

 

Sanna ei taida muistaa edellistä finannsikriisiä. Sen seurauksena Suomi joutui ottamaan kahtena perättäisenä vuonna 10 miljardia nettovelkaa, ja vaikutukset tuntuvat edelleen. Se johtui täysin siitä Sannan edustamasta sektorista, jolle olemme maksaneet miljarditolkulla erilaisina tukipaketteina, eikä loppua näy.

 

Viime syksynä ilmestyneessä kirjassani vertasin nykyistä pankkitoimintaa kyläyhteisöön, jossa uhkapeleihin koukkuun jäänyt addikti käy viikoittain kasinolla pelaamassa rulettia. Jos hän voittaa, niin hän pitää rahat, mutta mikäli hän häviää, niin kyläyhteisö maksaa tappiot. Missään kyläyhteisössä ei suvaittaisi moista, mutta kansainvälisessä finanssipolitiikassa se on itsestäänselvyys. Mitään muuta liiketoiminnan sektoria ei tueta siinä määrin kuin yksityistä pankkitoimintaa. Se on samalla tulonsiirto köyhiltä rikkaille, sillä loppupeleissä voitot – jättisuurien optioiden muodossa – keräävät vain harvat ja valitut.

 

Analyytikko Kurronen voisi aikansa kuluksi laskea, paljonko esimerkiksi Nordean hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos kuittaa tänä keväänä “rahasamponsa” kautta Nordean osingoilla. No, voin minäkin sen tehdä. Nalle kuittaa 68 493 euroa joka ikinen päivä – viikonloput mukaan lukien. Tämä johtuu siitä, että valtio on luovuttanut rahanluontioikeuden yksityisille liikepankeille.

 

Asian ei tietenkään tarvitsisi olla niin. Olen puhunut tästä ennenkin, mutta suuri osa ihmisistä ei taida käsittää kuinka isosta asiasta on kyse. Yritän taas.

 

Vaikka juuri nyt korot ovat alhaalla, niin siitä huolimatta esimerkiksi 20 vuoden laina-ajalla asunnon ostaja maksaa extraa lähes 50% asuntonsa hinnasta. 200 000 euron hintaisen asunnon kohdalla se tarkoittaa sadan tonnin siivua. Nykyisessä järjestelmässä kyseinen summa valuu ulos kansantalouden kierrosta, sillä Nordeakin taitaa olla jo 75% ulkomaisessa omistuksessa – ja Nalle itse on Ruotsissa kirjoilla.

 

Tällä hetkellä kansantalouden maksamista koroista karkaa noin 9 miljardia ulkomaille joka vuosi. Suurin piirtein sama summa, joka valtiolta jää saamatta veronkierron takia. Jotta saisimme pysymään nuo korkomiljardit – tai edes osan niistä – kotimaassa, niin meidän olisi syytä perustaa Norjan tyyliin julkinen pankki, joka myöntäisi edullista asunto-, opinto, ja yrityslainaa.

 

Tästä syntyvällä tuotolla voisimme rahoittaa esimerkiksi perustuloa, jonka suuruudeksi olen ehdottanut 1000 e/kk kaikille täysi-ikäisille Suomen kansalaisille. Perustulo olisi ratkaisu pitää maaseutu elävänä ja palvelut viriileinä. Se olisi konkreettinen ratkaisu synnyttää ne 200 000 uutta työpaikka, joista nyt vain esitetään kauniita lupauksia.

 

Perustulo toimisi niin starttirahana kuin sosiaaliturvana, mikä yrittäjältä tällä hetkellä puuttuu. Moni kaupungissa asuva haaveilee maallemuutosta, mutta ei uskalla toteuttaa sitä nykyisillä pelisäännöillä. Moni haluaisi toimia luomuyrittäjänä, käsityöläisenä, eläintenhoitajana, freelanserina, taiteilijana, kirjailijana, pienviljelijänä, kyläkaupan pitäjänä, matkailuyrittäjänä, etätyöntekijänä jne. Lisäksi kunnat voisivat toteuttaa erilaisia energiakylähankkeita samaan tapaan kuin Pohjanmaalla on tehty yhteistyössä Vaasan yliopiston kanssa.

 

Maaseudun aktivoituminen purkaisi taajamien sumaa ja varsinkin pk-seudun asuntokuplaa ja hulluihin hintoihin karanneita vuokria. Moni perheellinen, joka asuu kaksiossa tai kolmiossa, haaveilee isommasta asunnosta. Stadin kaksion hinnalla saisi hienon okt:n vähän syrjemmästä maaseudulta ja jäisi vielä säästöönkin. Elämänlaatu paranisi kertaheitolla.

 

Esitän nyt kysymyksen, olisitko valmis siihen, että maksamillasi asuntolainan koroilla rahoitettaisiin edellä kuvailemaani toimintaa? Vai haluatko mieluummin, että Nalle ja hänen kaverinsa keräävät koko potin, niin kuin tähänkin asti?

Mainokset