Allekirjoita kansalaisaloite kaivosverosta!

Aluksi lyhyt kertaus meneillään olevasta kaivosbuumista.

Vuonna 2012 Sauli Niinistö sanoi, että kaivostoiminnasta tulee Suomen uusi Nokia. Seuraavana vuonna hän jo toppuutteli, että ei ehkä sittenkään. Sen sijaan Mauri Pekkarinen ei katunut Talvivaara-hanketta edes viime vuoden marraskuussa.

Talvivaaran tarina alkoi vuonna 2003, jolloin Pekka Perä osti kaivosoikeudet Outokummulta kahden euron hintaan. Sittemmin valtio laittoi hankkeeseen satoja miljoonia rahoittamalla alueen infraa sekä valtion omistaman Solidium-sijoitusyhtiön kautta tehtyinä investointeina. Kaikki meni, ja myös piensijoittajat tekivät puhtaan nollatuloksen. Nyt kaivoksen ostanee Guernseyn veroparatiisisaarella toimiva sijoitusrahasto, vaikka vedenjakajalla sijaitseva kaivos edelleen syöksee nikkeliä, kadmiumia ja muita raskasmetalleja niin Oulujoen kuin Vuoksen vesistöihin.

Talvivaaran aiheuttama tappio on kuitenkin vielä pientä verrattuna Kemira GrowHow-kauppaan, jonka Jyri Häkämies siunasi vuonna 2007. Kauppaan kuului myös Soklin kaivosalue, joka myytiin norjalaiselle Yaralle. Jos huhut pitävät paikkansa, niin siinä meni 207 miljoonalla 30 miljardin fosfaatit norjalaisille, jotka ovat avaamassa Soklin kaivoksen Savukoskelle. Suomen valtion osuudeksi jää rakentaa kaivokselle infra. Siihen on jo luvattu 200 miljoonaa valtion rahaa. Mikäli summa vähennetään kauppahinnasta, niin jäljelle jää vaivaiset seitsemän miljoonaa.

Soklin kaivosalueesta on kaavailtu yhtä laajaa kuin Talvivaarakin, 60 neliökilometriä. Jätevedet on tarkoitus johtaa Kemijokeen, jonne pelätään päätyvän muutakin kuin fosforia, muun muassa uraania.

Kaivostoiminnan tulopuoli jää varsin laihaksi, sillä Suomi kuuluu kehitysmaiden ohella maihin, jotka eivät peri kaivosveroa. Siten valtio saa kaivostuloja ainoastaan maanomistajana Metsähallituksen kautta. Esimerkiksi vuoden 2013 tuotot olivat vain pari miljoonaa euroa. Vaikka kaisvostoimintaa on perusteltu sen työllistävällä vaikutuksella, niin se on kovin pientä ainakin toiminnan haittoihin nähden. Esimerkiksi Soklin kohdalla Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin mukaan Savukoskelle jäisi tuotantovaiheessa enimmillään vain 40 työpaikkaa.

Kaikki edellä kerrottu on kuitenkin vasta esileikkiä siihen nähden mitä on luvassa.

Uusia varauksia ja valtauksia on satamäärin. Jo kuudesosa Suomen pinta-alasta on tavalla tai toisella alistettu kaivostoiminnalle – mukaanlukien Natura-alueita. Suomea kutsutaan Pohjolan Kongoksi, ja kehitysmaissakin naureskellaan touhulle. Hiljan oli uutinen, että ulkolaiset kaivosyhtiöt pitävät Suomea maailman parhaimpana maana suorittaa kaivostoimintaa. Pelkään pahoin, että riittää vielä niitäkin, jotka tunsivat kansallista ylpeyttä lukiessaan kyseisen uutisen.

Seuraava askel on se, että CETA ratifioidaan ehkä vuoden lopussa ja TTIP kenties ensi vuoden puolella. Sitten alkaa pohjoismaiden laajin luonnonraiskausoperaatio, joka kenties kulminoituu siihen, että muutama “korppikotkayhtiö” haastaa valtion välimiesoikeuteen. Näistä oikeudenkäynneistä on maailmalla riittävästi esimerkkejä, kuinka useampikin valtio on saanut miljardien suuruiset maksuvaateet. Tämä on tietyn tyyppisten monikansallisten yritysten uutta ansaintalogiikkaa, jonka vapaakauppasopimukset mahdollistaa.

Nyt on viimeinen hetki allekirjoittaa kansalaisaloite louhintaveron saamiseksi suomalaiseen kaivostoimintaan, ennen kuin CETA ja TTIP ratifioidaan. Sopimukset nimittäin saattavat aiheuttaa sen, ettei lainsäädäntöä voi enää jälkikäteen muuttaa. Louhintavero ei vielä yksin takaa, etteikö pahimmat uhkakuvat toteutuisi, mutta ainakin se pienentää riskiä ja tuottaa valtion kassaan edes sen verran tuloja, että voidaan siivota jälkiä. Toivottavasti aloite herättää kansanedustajat pohtimaan myös muuta asiaan liittyvää lainsäädäntöä.

Kampanjasivu

http://kaivosvero.fi/

Aloite

https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1129

Mainokset